Liikesarjojen PM-kilpailut 2016

Ari-Chagin tarinointia: PM- kilipailut vuosmallia 2016

Vuosi 2016 käyntiin ja tämä kauen eka skapat tuas PM- kilipailut. Tällä kertaa Tanskassa Fredericiassa 30.1 laavantaina. Viime vuonna jäi vähän ”ketutus fiilikset” Tanska Openien tuomareista. Ajateltiin ettei ihan heti tultas tähän legolandiaan takaisin. Ennakko-ootokset Tanskan suhteen vähän apeat, mutta jospa nyt menis paremmin. Eihän ne viimevuotisetkaan PM- skapat nyt ihan putkeen järjestelyjen ja tuomarointien suhteen menneet. No PM- kisoissa sentään on tuomareita muualtakin kuin Tanskasta, joten eivät voi ihan niin räikeesti vetää kottiin päin. Onhan tuomaristossa kolme tuomaria Suomesta pitämässä tasoa yllä.

Savosta tällä kertaa pieni osaan otto muajoukkueeseen; Severi ja Veeti junnupoikiin sekä Veeti myös parisarjaan yhdessä Espoon neidon Eevi Huuskosen kanssa. Ari-Chagi mukkaan valvomaan ja valmennusryhmään aattamaan. Poikien ryhmä jäi tällä kertaa muodostamatta, mutta SM- skapoihin ryhmä saadaan jo ihan tyttöryhmän kiusalla (ei etelän gimmoja sentään liian helpolla päästetä mitalien suhteen tänäkään vuonna). Lento Helsingistä Köpikseen lähti 12:sta, joten Kuopiosta tuas aikaseen nokka kohti Etelän ihmeitä. Suonenjoen suuri poeka Lempyyltä kyytiin n. 6:n maissa ja menoks.

Ajoissa kentällä ja ilman suurempia kommelluksia lähtöselvityksistä (jostain syystä Veetille keljuilttin taas Serverin kanssa jo etukäteen…) portille. Samalla lennolla olikin tällä kertaa paljon Suomalaisia taekwondo immeisiä. Samoissa kisoissa on mukana myös ottelusarjat, joten kisatapahtumaan saadaan paljon porukkaa ja toivottavasti hyvä tunnelma. Lento meni Kuuttien muahan suht. nopsaan. Kisakaapunti Fredericia oli reilun parin tunnin junamatkan päässä, ensin piti tietysti etsiä se juna millä mennään. Lentokentältä sai ostettua lipetit (metrolla juna-asemalle ja sieltä etiäpäin). Löydettiin metroasema ja hirmusella kiireellä isolla poppoolla lähimpään metroon.. Metrossa sitten Huuskosen Matti konduktööriltä kyselee ollaanko oikeessa metrossa?

Hän vastasi aivan pokkana joo olette, n. 30:n (tms.) aseman ja pysähdyksen jälkeen! Kaikki meiän mukana olleet Suomalaiset oli, että anteeks mitä? mitä se sano? Sitten hän alkoi nauraa meille! Olipa kiva… harmi ettei ollut kamera mukana, olisi ollut Matin ilme kuvauksen arvoinen.. osu ja uppos.. Junalla reilu pari tuntia kisakaapuntiin, sieltä bussilla muutama minuutti ja kävellen muutama sata metriä ja oltiin meidän hotellissamme Postgaardenissa (ei ollut virallinen kisahotelli vaan kaapunnissa muutaman kilsan päässä kisapaikasta). Itse hotelli oli vanha (niin kuin itse kaupungin keskustakin). Ei mikään 5- tähden ”fiini” mutta idyllinen ja kodikas. Jokaisessa huoneessa oli jokin teema. Joillakin pelkkiä lehmiä, toisilla heppoja ja joillakin taloja? Tämä oli varmaan Tanskalaisten jokin oma juttu?

Käytiin etsimässä ruokapaikkaa, mutta täällä raflat aukee vasta 18.30? Eikö täällä osata syödä klo: 16-18? No löydettiin kiva paikka lähellä olevasta satamasta. Siellä tarjoilu ei menny ihan putkeen, Matti sai taas kokea Tanskalaisten huumoria… Matille toivat väärän annoksen, Matti sanoi voivansa syödä sen. Tokaisivat siihen niin, että herrallahan oli kova nälkä… Toivat myöhemmin Matille myös oikean annoksen… Matti ei sitä enää jaksanut syödä. Kiittivät käynnistä ja laskuttivat sitten molemmat annokset… että silleen. No saatiin ruokaa, eikun muate ja aamulla kisapaikalle, joka oli muutaman kilsan päässä paikallisessa kisahallissa.

Kisapaikalla oltiin jo n. 8:30 la aamuna, sarjojen piti alkaa jo klo:9.00. Ylläri ylläri, aikataulu venyi heti alusta yli puolisentuntia... Järjestäjillä ei ollu toiminu laitteet ja olivat pikaseen noutaneet ne vissin edellisenä päivänä Norjalaisilta? Kaikilla kisaajilla olikin näyttöruudussa Norjan lippu? Päivän edetessä kisajärjestelyt tökki lisää, pisteitä ei saatu tietoon, aikataulut sarjojen välissä tökki, tiedotus yms.. Olipa melkonen härdelli ja pitkä päivä. Ei olleet kisajärjestäjät satsanneet tällä kertaa liikesarjoihin, ottelupuolella taisi mennä paremmin?

Freestylen alkua ootettiin ja otteettiin myös pitkään. Freestyle sarjojen jälkeen jäätiin vielä oottaa mitalien jakoa. Ilta oli jo pitkällä ja ravintolan keittiö menossa kiinni... Pöytä varaus oottamassa. Järjestäjät alko purkaa kisapaikkoja, ei tietookaa mitalien jaosta. Lopulta porukka joutui itse hakemaan mitalit pöyältä? Ei voinu olla totta, ihan oikeesti.... Eivät edelleenkään saaneet järjestelmäänsä pelittää, toisin sanoen eivät tienneet ketkä saivat mitalit ja mitkä olivat pisteet yms...

Suomen joukkueen johto ja Sirpa Huuskonen ottivat tilannetta haltuun ja jakoivat Suomen mitalit oman joukkueen omana "seremoniana". Olipa kyllä tuas kehujen paikka Tanskalaisille... Ottelukisojen palkintojen jako kyllä onnistu kaikkine hehkutuksineen.... Freestyle sarjojen jälkeen tuomarit lähti syömään (olivat jo myöhässä). Ja järjestäjiä ei tainnu enää paljoa asia napata... Huh.. Huh....

Varsinaiset skapat meni Suomen joukkueella hienosti. Mitaleja tuli monista sarjoista, vaikka tulikin pientä kommenttia Tanskalaisten tuomareiden kotiinpäin vedosta. Veevien junioripareissa muksut oli ensimmäisenä vuorossa. Ensin oli Poomsena Oh jang, meni hyvin ja hyvät pojot, Chil jang oli toisena ja siitä tuli hieman heikommat pisteet. Seuraavana tuli Tanskan 1 pari, joka voitti sarjan. Veevit voitti Islannin parin. Viimeisenä kisanneen toisen Tanskan parin eka poomsen Veevit voitti, mutta hävis toisen ja kokonaispojoissa niukka tappio ja pronssia kaalaan. Pieni ketutus taas pojalle, joka yleensä tietää kisojen edistyessä hyvää... Veeti saa jostakin syystä itestään irti enemmän kun valmiiks vähä ketuttaa..

Junioripoikien srj alkoi semifinaalilla iltapäivällä. Poomset olivat pal jang ja Keumgang. Severin vuoro oli 10:nä ja Veetin 11:sta. Sarjasta oli muutama jäänyt pois, olisiko ollut lopulta 16 osallistujaa. 8:n parasta Finaaliin. Molemmilla pojilla pientä jännitystä. Monesti ollut se karsinta kovempi paikka kuin finaali. Ari-Chagi sai kunnian toimia "omien kollien" valmentajana. Molemmilla jännityksestä huolimatta kelposuoritukset ja heittämällä finaaliin. Tietoa vaan pääsystä jatkoon saatiin oottaa pitkään. Hullua piettiin tuas jännityksessä. Itse finaali oli illemmalla ja nyt poomseina oli Yuk jang ja Sah jang. Severi oli finaalissa 4:nä ja Veeti 5:nä vuorossa. Lehtisen Ville toimi finaalissa kollien koutsina Arin kuvatessa ja jännittäessä miten käy? Serverillä tasasen tappavaa suorittamista ja täytyy muistaa, että eka finaali kansainvälisissä junioripoikien srj:ssa. Lopulta sijoitus 5-8 (emme saaneet lopullisia pisteitä, emmekä listoja joten tämänkin asian järjestäjät ryssivät). Muutama perus/vakiovirhe Severiltä pois itse suorituksista niin hyvä tulee!

Veetillä myös varmaa finaali suorittamista. Esityksen jälkeen toiseksi. Lopulta 2 Tanskalaista (tietenkin) meni vielä täpärästi ohi. 0,02 pistettä eroa pronssiin ja 0,07 hopeaan. Prkl ja muutama muu Suomalainen kirosana tuli siinä vaiheessa Veetille ja vähän myös itselle. Taas niukka häviö tietenkin Tanskalaisille ja Tanskassa. Suorituksia videolta katsottaessa löytyi muutama selkeä virhe, mitkä näissä skapoissa maksoi mitalin. Hatutuksesta huolimatta tekeminen alkoi olla jo varmaa molemmilla pojilla ja eteenpäin on menty vaikkakin pienin askelin. Edellisiin Norjan PM:iin verrattuna oltiin jo kovasti parannettu. Ensi vuonna mitaleille myös yksilössä ja ryhmä taas kasaan. Onhan ensi vuonna kisat Suomessa!

Kisailtana kun mitallit oltiin itse jaettu Suomalaisille lähdettiin kisahotellille urkkahallin viereen syömään (kisaajat majoittui eri hotelleissa ja osa Suomalaisista tässä). Tanskalaiset näytti ravintolassa että osaavat häröillä sielläkin... Tilasin pihviaterian. Ensin tuli pihvi ja rehut. Kun olin syönyt pihvistä lähes puolet tuli kastike? Kun olin syönyt jo 2/3 osaa tuli perunat? No.. Oltiin oltu kisahallilla lähes 12h ja vain pientä välipalaa syöneenä oli ihan sama kunhan sai ruokaa... Paikalla oli koko Suomen joukkue ja häröily jatkui, kun halusimme maksaa syömiset. Hotellilla eivät selvästi olleet varautuneet näin isoon poppooseen sillä siellä oli muitakin maita syömässä. Laskujen maksu kesti tuskallisen kauan, yksi kerrallaan ja koko hommaan meni toista tuntia aikaa...

Päästiin kuin päästiinkin lopulta omalle hotellille ja pikku valvomisen jälkeen muate. Päivällä junalla Köpikseen, bussilla lentokentälle, ruokaa masuun ja koneeseen. Helsingissä klo:20 illalla… niin ja pitäs ajella kotio Kuopioon… lopulta 00.30 kotona ja aamulla virkeenä kouluun, vai mitä pojat!

Palataan asiaan, ehkä uudella stoorilla joskus…

t. Ari - Chagi